Pixeli

I’m with stupid

Monta vuotta sitten toimin eräässä nimeltä mainitsemattomassa virtuaalihotellissa moderaattorina. Hommasta ei varsinaisesti saanut palkkaa, joten päättelin korvauksen olevan muiden rankaisemisesta saatu nautinto. Rangaistuskeinot olivat toki kevyet, porttikiellot taisivat oikeuksillani kestää enintään 2 tuntia, joka tietty mahdollisti huvittavan kissa&hiiri -leikin jatkuvasti palaavan peelon kustannuksella.

Viime viikolla bannasin käyttäjän eräältä irc-kanavalta. Päätöksen takana seisoi muitakin kanavan jäseniä, mutta liipaisimelle päätyi lopulta oma sormeni. Varsinainen syy oli käyttäjän juttujen laatu, joka on huono peruste potkuille ottaen huomioon kanavan yleiset puheenaiheet (aina Johanna Tukiaisen sielunelämästä internetin kieroimpiin löytöihin).

Porttikiellon saanut ihmetteli kohtaloaan ja tiedusteli keinoja käytöksensä korjaamiseen. Totesin, että internetissä on turha yrittää muuttaa ketään, koska internet on internet. Anonymiteetti ja sananvapaus, tai ainakin vapaus omien sanomisten vastuusta, luovat ihmeen huonoja keskustelijoita. Bannatulla oli jo entuudestaan ongelmia alkoholin ja terveyden osalta, joten hän arveli potkujen vain syventävän masennusta.

Miten tälläisestä ei voisi itse masentua? Yhdenkään lapsen virtuaaliminän tuomitsemisesta en itse henkisesti kärsinyt, vaikka varmasti joidenkin “uhrien” mielet pahoittuivat. Onko tämä nyt tätä henkistä kasvamista, internetissä muuttumista? Yli 30-vuotiaan ihmiskohtalon potkiminen hämmentää. En kuitenkaan kadu tekoani, vaikka kuinka älyvapaa se olisikaan. Hieman kuten veljeni ostettuaan ralliauton japanista ilman mitään takeita sen saamisesta kilpiin.

Katsastusinsinöörien tahto kuitenkin taipui ja omani ei. Internetissä aihe on yleensä vapaa, mutta tyhmät jutut vain ovat tyhmiä. En ylipäätään ymmärrä miksi ihmisten pitää hajautua miljoonalle eri kanavalle, onko lähtökohtainen tarkoitus eriytyä typeryksistä? Vaikka kanavan aihe olisi neurokirurgia, on keskustelu suurimman osan ajasta täysin aivotonta jauhamista.

Samanhenkisten olentojen löytäminen on toki mukavaa, mutta haluan myös uusia näkökulmia – kunhan eivät ole tyhmiä. Toby (joka joskus aikojen alussa tänne kirjoitti) haluaa, että nettisivustolla on sitova ja pysyvä aihe. Itse sen sijaan kehittelen mieleni syvyyksissä utopiaa internetin yhteisöstä, joka käsittelisi tekijöillensä mielenkiintoisia aiheita. Tarpeeksi kiinnostavia, jotta sivusto houkuttelisi vakituisia kävijöitä osallistumaan keskusteluun ja tuomaan uusia aiheita esiin.

Ahdistava tilanne on kuitenkin tämä: seurannassa on 40 blogia (joillekin 200 on normaalia), 4 irc-kanavaa, 2 sosiaalisen median palvelua, taustalla auki pikaviestimet ja sähköposti. Ahdistun siitäkin, jos unohdan puhelimen kotiin kauppareissun ajaksi, koska yleensä juuri silloin joku yrittää tavoitella. Taustalle auki jääneen Facebookin bittiavaruuteen menevät keskustelut myös pahentavat tilannetta entisestään. Tätä on oma henkilökohtainen pikseliähkyni, johon ratkaisu voisi olla kanavien supistaminen ja yhdistäminen. Lopputulos voisi olla Pixeli.

Pixelin ihku ikioma irc-kanava on taas auki, #pixeli @ IRCnet. Tervetuloa keskustelemaan mistä tahansa – yritän olla bannaamatta.

Pelit ja pensselit

ohjainkaavioNo niin. En yleensä pidä asioiden myöntämisestä, mutta menkööt. Löysin urheilupelin jota haluan pelata toistekin. Tai oikeastaan Toby löysi, ja olen toki vannounut Wii Tenniksen pelaaja, mutta se onkin enemmän urheilupeli. Toisaalta jos Nintendo ikinä tekisi jääkiekkopelin, lopputulos voisi yhtä hyvin olla NHL Arcade.

Bobbleheadeista koostuvien joukkueiden nopeatempoinen taitoluistelu on periaatteessa kiekkoilua ilman sääntöjä. Toimivaksi koettu taktiikka on maalivahdin kamppaaminen toisen pelaajan kampatessa puolustusta ja kolmannen laukoessa kiekkoa ylämummoon. Eläkeläiset voi myös jättää rauhaan käyttämällä taklaamisesta saatavia erikoisapuja, kuten oman hahmon suurentamista, nopeuttamista tai vastustajan maalivahdin kutistamista.

Viikonloppuna koetun urheiluhurmoksen ohessa sain myös urheiluvammoja. En ole tottunut Xbox360:n ohjaimeen, jonka seurauksena vasen peukalo koki rajun yhteenoton ohjaintatin kanssa. Tobyn mielestä ohjain on kuitenkin parempi kuin Pleikkareiden, mutta ainakaan itse en tiedä kenenkään rasittuneen Sixaxiksesta. Myönnän, jälleen kerran, että varsinkin PS3:sen ohjain ilman värinää on olemattoman kevyt. Kaikkeen kuitenkin tottuu, ehkä myös Microsoftin aikeisiin tuhota peukaloni.

Vajaan viikon kuluttua juhlitaan elokuvavuotta 2008 jakamalla kultaisia miehiä ja pitämällä ylipitkiä puheita joiden päälle soitetaan orkesterimusiikkia. Kiusallisia tähtihetkiä seurataan kanavalla #oscarvalvojaiset @ IRCnet. Valvojat löytää myös naamakirjasta. Ja onhan siellä myös Pixeli.

Raamattukerhon jälkeen

Musta huumori jatkaa tummenemistaan PBF:n hiljaisen kuoleman jälkeenkin. Truck Bearing Kibble on synkkien naurujen esi-isän kaunis sisarpuoli, joka toivottavasti pysyy hengissä edes muutaman vuoden. Quality over quantity, right?

Edit: TBK on näköjään lakannut toimimasta. Eläköön kuolema.

battle

Loppitaistanssit

The Sense Collective osallistui taas Weebl’s Stuffin tanssikilpailuun. Ensimmäisellä yrityksellä kunniamaininta, toisella kakkossija, kolmannella eli tämän alta löytyvällä ei mitään. Ehkä emme vain osaa. Liikuttavaa loppiaista!