Kaikki päättyy joskus
Viikkokausia oli satanut
Meri alkoi nousta
Rakkausavioliiton pettymykset

Vanhempieni omakotitalossa on eräs huone. Mappihyllyjen, pianon, vuodesohvan ja kahden työpöydän täyttämä vierashuone, jonka seinät on peitetty kuvilla kuolaavista lapsista.

Epäilen huoneen omaavan mystisiä voimia. Vuosien varrella siellä majoittuneista pariskunnista kolme on eronnut pian yöpymisen jälkeen. Ryppy rakkauteen saattoi toki tulla ennen vierailua. Itse epäilen syyksi kuolaavia lapsia, jotka patistavat pohtimaan tulevaisuuden näkymiä parisuhteen suhteen.

Huhtikuu on kuukausista julmin, sanoi mummoni. Hänen kuolemastaan on sattumoisin kulunut tasan vuosi, joka omalla tavallaan saa mielen haikeaksi näiden muiden päättyvien ihmiskohtaloiden rinnalla.

Ajan julmuuden näkee myös sulavina likaisina lumikasoina, niiden alta paljastuvana ulosteena ja tilastoissa mielenterveydellisesti epävakaiden sekoamisena. Jotkut saattavat seota jo ajatuksesta, etteivät enää mahdu kesävaatteisiinsa.

Varmin merkki keväästä on hullu fasaani, joka rääkkyy aina kukonlaulun aikaan. Testosteronin yliannostuksesta kärsivä, rintaansa röyhistelevä lintu hyökkäilee etupihan pusikoista minkä tahansa liikkuvan kimppuun. “Et vie mun naista”, fasaani huutaa. Kunhan nyt pääsisin viemään edes roskat.

Tiedän, miten saisin eläimen tajuamaan rakkauden realiteetit. En vain ole vielä keksinyt, millä saisin houkuteltua fasaanin viettämään yön vierashuoneessa.

Hämeenlinnassa vapaana kirmaavat poliisit häiritsevät liikennettä. Poliisi on paikalla valvomassa tilannetta.

Radiojuontajan lipsahdukset ilahduttavat aina, kuten kenen tahansa tilanteesta tippuvan. Uutiskynnys ylitetään menemällä alas… ja puujalat ovat alennuksessa. Putoamisen näkyvyydestä ulkomaisessa mediassa iloittiin miltei yhä paljon kuin kauppa- ja kouluammuskelujen yhteydessä. Hyvä Suomi.

Uutisten yllyttämää paniikinomaista elintarvikkeiden hamstraamista harjoiteltiin jo ahtaajien lakon aikoihin. Myös katoille kiivettiin, sieltä tiputtiin ja putousta pehmentäneet lumet lapioitiin talojen homehtuvien perustusten reunoilta – kiitos uutisten.

Nyt kaupoissa on leivän loppuunmyynti, joka taitaa liittyä jotenkin kevään muihin alennuksiin tai varastojen tyhjentämiseen. Onneksi uutiset osaavat kertoa, että viimeistään kohta alkavan myyjien ja vartijoiden lakon myötä shit breaks loose. Itsepalvelukauppoja tässä ollaankin kaivattu.

Vasta tänään tajusin mielleyhtymän, joka hiljalleen tyhjentyvien hyllyrivien välissä on mieltäni vaivannut. Perässä vedettävät ostoskorit. Jos olet nähnyt mainion Oscar-ehdokkaan Up in the Air, tajuat korien kytkeytyvän jetsettereiden elämän kiteyttävään matkalaukkuun (kuvassa oikealla). Maidon ja maksalaatikon ostamisesta tuleekin lentokenttäsimulaattori, jossa viimeistään kassojen varashälyttimet paljastavat terroristit – siis myymälävarkaat.

Kotimatkalla et joudu kuuntelemaan kyröjärveläisen ikäihmisen elämäntarinaa, koska valitsit turistiluokan julkisen liikenteen sijasta ykkösluokan henkilöauton. Ekologinen omatuntosi kärsii vähintään yhtä paljon kuin lentämisestä, mutta viimeinen pisara mielenterveytesi maljaan on loskan alta paljastunut kasa koirankakkaa, jonka yli hurautat pysäköidessäsi talliin.

Fasaani ihmettelee tekemisiäni, kun puran ostoksia autosta ja kiroan lähiympäristön koiranulkoiluttajat syvimpään limboon. Hulluja molemmat.

Bobbleheadeista koostuvien joukkueiden nopeatempoinen taitoluistelu on periaatteessa kiekkoilua ilman sääntöjä. Toimivaksi koettu taktiikka on maalivahdin kamppaaminen toisen pelaajan kampatessa puolustusta ja kolmannen laukoessa kiekkoa ylämummoon. Eläkeläiset voi myös jättää rauhaan käyttämällä taklaamisesta saatavia erikoisapuja, kuten oman hahmon suurentamista, nopeuttamista tai vastustajan maalivahdin kutistamista.

Viikonloppuna koetun urheiluhurmoksen ohessa sain myös urheiluvammoja. En ole tottunut Xbox360:n ohjaimeen, jonka seurauksena vasen peukalo koki rajun yhteenoton ohjaintatin kanssa. Tobyn mielestä ohjain on kuitenkin parempi kuin Pleikkareiden, mutta ainakaan itse en tiedä kenenkään rasittuneen Sixaxiksesta. Myönnän, jälleen kerran, että varsinkin PS3:sen ohjain ilman värinää on olemattoman kevyt. Kaikkeen kuitenkin tottuu, ehkä myös Microsoftin aikeisiin tuhota peukaloni.

Vajaan viikon kuluttua juhlitaan elokuvavuotta 2008 jakamalla kultaisia miehiä ja pitämällä ylipitkiä puheita joiden päälle soitetaan orkesterimusiikkia. Kiusallisia tähtihetkiä seurataan kanavalla #oscarvalvojaiset @ IRCnet. Valvojat löytää myös naamakirjasta. Ja onhan siellä myös Pixeli.

Tuttuun tapaan jatkoin löysäilyä loman loppuun asti. Logiikkani mukaan lomalla ei pitäisi välittää siitä mitä syö ja miten liikkuu, joten ruotsinlaivan buffetissa sai olla koko rahan edestä. Raha voi toki toimia motivaattorina suuntaan jos toiseenkin, kuten Jarin jumppakerho yrittää todistaa. Ei se mitään, sillä löysäily loppuu nyt.

Mutta.. flunssa iski ja kurkku tulehtui. Olisi sairasta lähteä ulos lenkille tässä olotilassa. Paluu ulkomaailmaan tämän ylipäätään aiheutti. Ja niin, se syöminen. Kuka haluaisi olla sekä nälkäinen että pahoinvoiva? Ei nyt mene nallekarkit tasan, mä vaan sanon.

Sisätiloissa nähtyä

Sisätiloihin lukittautuneen apuun rientää moderni teknologia ja tietoyhteiskunnan infrastruktuuri. Toisin sanoen koneellani on vino pino tavaraa katsottavana. Suosittelen Tobyn löytämää Religulous -dokumenttia. Vastapainoksi kannattaa vilkaista Scary Moviesta tutun bimbon tähdittämä The House Bunny.

Melkon paljon näkyvyyttä saanut TCCOBB oli masentava ja pitkä, vain 14 minuuttia alle 3 tunnin. Ne vajaat minuutit voi käyttää heräämiseen. Vicky Christina Barcelona osoittautui ehdaksi Woody Allenin tuotokseksi, käsittelee tuttuun tapaan hankalaa rakkautta. Ghost Town oli “ihan kiva”, Ricky Gervais vaikutti väsyneeltä. Kuten minäkin.