Pixeli

Hirveän hyvä viikonloppu

hirvi thumbTällä viikolla alkoivat vuoden ensimmäiset yo-kirjoitukset jo kaksi vuotta lukiolaisia hämmentäneellä tekstitaidolla. Pelkästään näitä blogitekstejä lukiessa huomaa veikeää kieliopin raiskaamista (vai saako lauseita oikeasti aloittaa konjunktiolla), mutta toisaalta puhekielisyys on tosi in. Muistan aikoja kun Toby kirjoitti kaikki tekstinsä pienillä kirjaimilla, koska se näytti hyvältä. Luettavuus voi joskus olla out. Toby myös pohti tätä tekstiä edeltäneen merkinnän kirjoittamisen jälkeen sitä, voisiko mahdollisesti käyttää kappaleet toisistaan erottavia merkkejä (tyyliin Daring Fireball), jotta sattumanvarainen asioiden pohtiminen olisi helpompaa. Miksipä ei.

Nyt kun ehdittiin tottua oikeaan talveen täällä etelässä (kunnon pakkaset ja lumikinokset) niin luontoäiti päätti toisin. Tänäänkin nähty vain kaatosadetta ja harmaata sumua, helmikuussa, ihan oikeesti hei. Ennen pakastimen sulamista kävin kaivamassa autoni kinosten alta pois, ihan huvin vuoksi, mutta toisaalta epäilin vainoharhaisesti valtavien lumimäärien sulavan auton sisätiloihin. On sitä joskus joutunut raaputtamaan ikkunoita niin ulkoa kuin sisältä. 

Aivan kuin en tarpeeksi vainoharhainen olisi niin matkalla ystäväni luo Avara luonto loikkasi eteeni, lauantai kun sattui olemaan. Hirvi on kyllä komea eläin, varsinkin lähietäisyydeltä tutkailtuna. Auton konepellille se ei sentään päätynyt, mutta eläimen menosuunnasta päätellen en olisi niin varma sen kohtalosta. Ystäväni isä on näet lähiruoan ystävä, kirjaimellisesti.

Tein tässä äskettäin elämäni ensimmäisen lehtimainoksen. Tai oikeastaan, ensimmäisen kaupallisen mainoksen ylipäätään. Herää kysymys, millainen olisikaan ei-kaupallinen mainos. Kaikellahan tavoitellaan jonkin sortin tuottoa, oli kyseessä hyväntekeväisyysjärjestö tai poliittinen puolue. Mutta takaisin asiasta kukkaruukkuun: en omaa alan koulutusta enkä edes suurenmoista kokemusta. Onneksi sotkuni näkyvät vain Helsingin Sanomissa ja Huvudstadsbladetissa. Kokonaisen viikon. Joka päivä.

Tämä kaikki egoistinen hössötys ei olisi niin vakavaa ellei kyse olisi niin kalliista muurahaispesän sohimisesta (about 4 euroa per millimetri). Aikaisempien painotöiden kanssa olen saanut reprot ja painotalot sekaisin, mutta lauantaina ilmestynyt lopputulos oli itse asiassa yllättävän selkeä ja onnistunut. Sen sijaan saman projektin toisen graafikon tuotos meni hieman pieleen, osa tekstistä oli liian tummaa ja kuvat epäselviä. Tai sitten olen vain omahyväinen ja vahingoniloinen paskiainen.

Tänään tein ison läjän blinejä, yhtä vankalla kokemuksella kuin lehtimainoksia. Ymmärsin vihdoin miksi kyseessä on kausituote, kuten vappumunkit ja Runebergin tortut. Eihän kukaan niitä voilla kyllästettyjä smetanan, mädin ja suolakurkkujen kanssa nautittavia lättyjä kovin usein jaksa. Kyseessähän on paastoon laskeutumiseen liittyvä herkku. Paaston loputtua on aika ahtaa naama täyteen mignonmunia ja mämmiä. Eläköön kristilliset hömpötykset!

Julkinen eläin

Lähikontaktia julkisissa pyritään välttämään.Tässä viime aikoina eteeni on avautunut julkisilla matkustamisen avara luonto. Ihminen on eläimeksi kompleksi otus käytösmalleineen ja kirjoittamattomine sääntöineen, joten niinkin yksinkertainen asia kuin siirtyminen A:sta B:hen on muodostunut rituaaliksi, jonka rinnalla lintujen pariutumistanssit ovat yhdentekevää kotkotusta.

Pysäkillä odottaminen riippuu odottajien määrästä. Alle kuuden henkilön kokoonpanolla vähintään kahden täytyy ryhtyä keskusteluun, joka pääsääntöisesti koostuu sääilmiöistä sekä pian käytettävän julkisen kulkuvälineen aikatauluista. Huomenien toivotuksiin täytyy vastata jotain, ja niitä täytyy toivottaa yli 50-vuotiaille odottajille oma-aloitteisesti (ellei halua hiljaista paheksuntaa loppuelämäkseen).

Kulkuvälineessä toisen ihmisen viereen saa istua vain, jos muuta mahdollisuutta ei ole tai jos olet joutunut hänen kanssaan keskusteluun sääilmiöistä. Ratikassa istuminen on mahdollista vain aikuisille, näin ainakin Stockmannin sekä muiden kauppahallien pysäkeillä. Edellä mainittu hiljainen paheksunta onkin helpointa saavuttaa harhaliikkeillä ratikoiden villissä viidakossa.

Matkan aikana katsekontakti ei saisi kestää viittä sekuntia kauempaa, ellei yritä saada tuijotettavan huomiota (hyvässä tai pahassa). Muussa tapauksessa huomion saaminen vaikkapa istumapaikan saavuttamiseksi tai ulospääsyn tukkivien ihmisten liikuttamiseksi on mahdotonta. Jos pysäkkisi ehti mennä ohi niin parempi onni ensi kerralla.

Kaiken kokenut julkisten alfauros- tai naaras voi parhaassa tapauksessa istua puoliksi täyden bussin etuosaan, jonkun viereen, naama päin auton peräosaa, haastaen kaikki kynnelle kykenevät tuijotuskisaan. Häviäjä päätyy ihailemaan loskaista Helsinkiä törkyisen ikkunan läpi miettien, miksi edes vaivautui.

P.S.

Enemmän sherryä, vähemmän Frasieria. Hyvää kiinalaista uutta vuotta!