Toukokuun ajaksi sulkeuduin sosiaalisesta mediasta (hyvästi blogit, Facebook ja Twitter) ja keskityin opiskelemaan mediaa (Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan viestinnän laitoksen pääsykoe). Samalla toteutin pienimuotoisen remontin – itselleni. YleX TOP4 -listojen inspiroimana päätin koota toukokuun aikana tehtyä, kuultua ja nähtyä luetteloihin.
Katy Perry – California Gurls Teoriani mukaan levy-yhtiötä häiritsi Tik Tokin julkaiseminen syksyllä, koska siitähän olisi saanut täydellisen kesäbiisin. Katyn ja Ke$han kappaleet saattavat muistuttaa toisiaan, onhan molemmissa räikeästi autotunea sekä samat kirjoittajat, tuottajat ja sävelkulku.
Stromae – Alors On Danse Kappale olisi voinut ilmestyä jo vuonna 1992. En ymmärrä sanoista muuta kuin kertiksen (then we dance), mutta onhan siinä sentään saksofonia.
Familjen – Mitt Bästa Samalla aikakaudella jatketaan ja ymmärrän sanoista vain biisin nimen. Olen aina tuntenut jotain perverssiä mielenkiintoa ruotsinkielistä musiikkia kohtaan.
Salem Al Fakir – Cold Shower Lisää ruotsalaista, mutta sentään englanniksi. Tämä ei tarkoita sitä, että kertiksessä olisi yhtään enempää järkeä: cold shower is a blessing, maybe tomorrow we can answer the question, is cold shower really a blessing?
Fat Freddy’s Drop – Midnight Marauders Ainoa listan oikeasti 90-luvun tuotos. Eräs mystinen graafikko piilotti tämän kultakimpaleen mixteippinsä loppupuolelle vuonna kivi ja heppi. Teipin aloitti Ceebrolistics, hyviä juttuja kaikki.
Muu liikenne. Kevyenliikenteen väylä käy ahtaaksi, kun vastakkaisesta sunnasta marssii kaksi sauvakävelijää rinnakkain. Vielä hankalampaa on moisen rykmentin ohittaminen takaa päin. Jos reitillesi osuu toinen lenkkeilijä, on molempien vauhti usein sama. Muutaman kilometrin takaa-ajon jälkeen jompi kumpi luovuttaa ja vaihtaa reittiä.
Suolisto. Usein viimeistään lenkin puolivälissä katse rupeaa hapuilemaan sopivaa vessapaikkaa. Kaikki metsiköt on kuitenkin muutettu näkösuojattomiksi puistoiksi, unohtamatta sitä muuta liikennettä. On hieman hämmentävää, kun koiraansa ulkoiluttava yllättää lenkkeilijän pusikosta ulkoiluttamasta itseään.
Ötökät. Aerodynamiikka on pielessä tai jostain muusta syystä pieni eliökunta löytää aina tiensä pääni onkaloihin. Olen herännyt keskellä yötä outoon rapinaan, jonka lähteeksi on hetken ravistelun jälkeen selvinnyt korvakäytävästä pudonnut pieni kovakuoriainen. On virhe hieraista silmiä lenkin aikana, seuraavana päivänä saattaa löytyä puolikas kuoriainen silmäluomen alta.
Kuluminen. Jalkapohjat kovettuvat, nännit arpeutuvat ja nivuset hiertyvät. Maratoonareilta saattavat varpaankynnet irrota. He myös rasvaavat takalistonsa – niin epätoivoinen en kuitenkaan ole. Molemmat polvet ovat enemmän tai vähemmän hajonneet viimeisen vuoden aikana. Viimeistään aikaa lääkärille varatessani alan vakavasti harkita sauvakävelyyn siirtymistä.
Toukokuun aikana urheilin miltei päivittäin, söin terveellisesti, jätin alkoholin pois sekä pesin hampaat ja naaman asianmukaisilla puhdistusaineilla kaksi kertaa päivässä. En odottanut ihmeitä, mutta lopulta ainoa mikä projektin aikana taisi puhdistua on omatuntoni.
Laihtuminen. Saat parin viikon aikana kadotettua itsestäsi kolme kiloa, mutta se ei näy missään. Elämäsi parhaat juhlahousut eivät vieläkään mahdu päälle, vuosi sitten kylläkin.
Puhtaus. Naamassasi ei ole ikinä ollut näin paljon finnejä. Ehkä se johtuu pääsykokeiden aiheuttamasta stressistä, tai sitten ihonpuhdistukseen tarkoitetut aineet ovat suuri huijaus. Hampaat sentään hohtavat, vievät näppärästi huomion isoilta punaisilta pateilta leuassasi.
Himo. Et oikeastaan koskaan ole himoinnut Lidlin vaniljakreemillä täytettyjä leivonnaisia ym. elintarviketeollisuuden kammotuksia, mutta terveellisen ruokavalion myötä tilanne on hyvinkin toinen. Onneksi kesällä ei mainosteta jäätelöä tai grilliherkkuja.
Mielenrauha. Olet tottunut rentoutumaan lasillisella viiniä iltaisin. Vatsa kurnien huomaat vielä kello kaksi aamuyöllä miettiväsi tabloidisaation yhteiskunnallisia vaikutuksia.
Kertaaminen. Pyrit neljättä kertaa sisään. Pääsykoekirjassa, jota ei ole muutettu kuuteen vuoteen, on alle 200 sivua. Et enää haluaisi lukea sitä.
Ajan hukkaaminen. Tajuat, että pätevän koulutuksen hankkiminen ja työelämään pääseminen siirtyy vuosi vuodelta eteenpäin.
Epäonnistuminen. Mitä jos? Ikävä kysymys, jota pitäisi mutta ei halua pohtia. Plan B on mainiota kuunneltavaa, mutta ikävää mietittävää.
Odottaminen. Aikaa kokeen ja tulosten välillä vierähtää noin kuusi viikkoa. Mietit jatkuvasti asioita, joita unohdit koetilanteessa. Vai unohditko? Yritä siinä sitten viettää rentoa ja vapaata lomaa, kesätöitäkin pitäisi hankkia.
Ei kommentteja.