Pixeli

Kaikki päättyy joskus

Michael Jacksonin elämä. Matti Vanhasen pääministerikausi. Pyykinpesukoneen pesuohjelma. Nuoruus päättyi, kun aloitin ensimmäisen täyspäiväisen työni, vaikkakin keittämällä kahvia ja surffailemalla netissä. Samalla päättyivät nuoruuden kesälomat, nuo kultaiset kuukaudet ilman huolia ja murheita – ja kesätöitä.

Työelämäni on toistaiseksi osoittautunut kovin sattumanvaraiseksi. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen tapoin puoli vuotta aikaa työn sisältöön nähden korkealla palkalla. Ei yhtään liian aikaisin eli samana päivänä kun varusmiespalvelus tammikuussa alkoi, päätin siirtyä siviilipalvelukseen. Kasarmilta kotiin palattuani sain puhelun peruskouluni vararehtorilta. Seuraavana aamuna olin sijainen.

Myöhemmin keväällä tarjoutui mahdollisuus päästä oikeisiin töihin. Vaikka työpaikka oli tunnin matkan päässä, ja lapset ovat rikkaus, juoksin opettajanhuoneesta ulos ovet paukkuen. Kesän aikana sain varmistettua itselleni myös erittäin mieluisan palveluspaikan. Vuoden kuluttua olinkin urakan loppusuoralla, ostamassa Lou Reedille pähkinöitä.

Viime vuodet ovat olleet pitkä ketjureaktio, joka alkoi erään tammikuun aamuna tehdystä päätöksestä. En usko ylempiin voimiin, mutta välillä karma ja kohtalo tuntuvat jopa ihan järkeviltä ajatuksilta. Onko mikään lopulta sattuman varassa? Filosofilta nimensä saanut fiktiivinen kaljupää totesi: everything that happened here, happened for a reason.

Päämäärättömäksikin luonnehdittu “2000-luvun Twin Peaks” eli Lost päättyi toukokuun lopulla. Katsoin viimeisen jakson viikkoa ennen yliopiston pääsykoetta, ja näin jälkikäteen ajatellen ei ehkä olisi pitänyt. Tiesin kyllä käsikirjoittajien jättävän kysymyksiä auki, mutta aukkojen sijaan ongelmaksi osoittautui loppuratkaisun hyväksyminen.

Lopun kohtaamiseen on kehitelty useita malleja. Yleisimmät mallien vaiheet ovat kieltäminen, vihantunteet, kaupankäynti, masentuminen ja hyväksyminen. Huvittavasti (ja oudosti) kävin vaiheet tavalla tai toisella läpi sekä Lostin että pääsykokeen päättymisen jälkeen. Hyväksymisen sijaan molempien kohdalla kuitenkin vallitsee epätietoisuus.

Mysteerit olivat Lostin polttoaine, jonka avulla mystiselle saarelle mystisesti putoava lentokone mystisine matkustajineen houkuttelivat katsojia. Jotkut lopettivat sarjan katsomisen jo ensimmäisen jääkarhun kohdalla. Epätietoisuus aiheuttaa riippuvuutta, mutta myös pelkoa. Pahimmissa (ja parhaimmissa) kauhuelokuvissa pelon aiheuttajaa ei ikinä näe, joten myös Paranormal Activity on jäänyt näkemättä.

Lost on mielestäni tähän mennessä paras populaarikulttuurin tuotos. Sarjan mahtavuutta on vaikea selittää ihmisille ilman uskovaiseksi leimautumista. Jonkin sortin uskovaisuutta loppuratkaisun nielemiseksi vaaditaankin. Käsikirjoittajien mielestä Lost ei niinkään kerro mysteereistä, vaan ihmiskohtaloista. Ainakin se vie mainiosti pois huomion oman elämän epätietoisuudesta. Ehkä elämässäkään ei loppujen lopuksi ole kyse mysteereistä. Kuka oikeasti haluaisi vastauksen kaikkiin kysymyksiin?

Linnunaivot

Ostimme jäätelöt ja istuimme penkille puun varjoon. Katu oli täynnä ihmisiä. Yksi heistä, kai vahingossa, heitti puoliksi syödyn vohvelin maahan. Se oli niin sanottu aito vohveli, kaksikymmentä senttiä tavallista vohvelia kalliimpi. Itse otan aina jälkimmäisen, en piheyttäni, vaan maun vuoksi.

Ei mennyt aikaakaan kun pudonnutta vohvelia ei enää erottanut pulujen seasta. Ne nokkivat sitä, kiertelivät sitä, tönivät toisiaan ja pitivät kamalaa meteliä. Niiden seassa pomppi myös hyvin pieni ruskea lintu. Kokoerosta välittämättä se tunki pulujen sekaan, yrittäen päästä osingolle – heikoin tuloksin. Pian se lensikin pois.

Pulut eivät ole järin johdonmukaisia toimissaan. Ne eivät myöskään ymmärrä ryhmätyöskentelystä mitään. Siksipä pudonnut vohveli oli viiden minuutin summittaisen nokkimisen jälkeen edelleen kasassa ja pulujen nälkäiset elkeet yhä hermostuneempia. Haaste oli niille selvästi liikaa.

Jossakin välissä se hyvin pieni ruskea pikkulintu palasi pulujen sekaan vohvelia nokkimaan. Kokonsa vuoksi sen mahdollisuudet murtaa siitä palanen oli vielä pulujakin heikommat. Tämän ymmärtäneenä se päätti yrittää viedä koko vohvelin kerralla, jemmata sen myöhempiä tutkimuksia varten. Valitettavasti pulujen ylivoima teki suunnitelmasta silppua, vaikka hetken todennäköisyydet olivatkin hyvin pienen ruskean pikkulinnun puolella.

Tilanne ei edennyt minnekään. Tunnelma oli epätoivoinen. Lintujen silmistä paistoi silkka turhautuneisuus: juhla-ateria oli siinä suoraan nokan alla, mutta silti tavoittamattomissa. Meteli yltyi ja piiri vohvelin yllä tiivistyi tiivistymistään, kunnes yhtäkkiä varjo lankesi koko joukon ylle – yläilmojen turvasta syöksyi lokki, taklasi pulut syrjään, nappasi vohvelin ja loikkasi takaisin lentoon.

Hölmistyneenä pulut ja hyvin pieni ruskea pikkulintu seisoivat paikallaan hetken ja hajaantuivat sitten. Nousimme penkiltä ja jatkoimme matkaa.

Virallinen lista

Toukokuun ajaksi sulkeuduin sosiaalisesta mediasta (hyvästi blogit, Facebook ja Twitter) ja keskityin opiskelemaan mediaa (Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan viestinnän laitoksen pääsykoe). Samalla toteutin pienimuotoisen remontin – itselleni. YleX TOP4 -listojen inspiroimana päätin koota toukokuun aikana tehtyä, kuultua ja nähtyä luetteloihin.

Spotify soikoon

Katy Perry – California Gurls Teoriani mukaan levy-yhtiötä häiritsi Tik Tokin julkaiseminen syksyllä, koska siitähän olisi saanut täydellisen kesäbiisin. Katyn ja Ke$han kappaleet saattavat muistuttaa toisiaan, onhan molemmissa räikeästi autotunea sekä samat kirjoittajat, tuottajat ja sävelkulku.

Stromae – Alors On Danse Kappale olisi voinut ilmestyä jo vuonna 1992. En ymmärrä sanoista muuta kuin kertiksen (then we dance), mutta onhan siinä sentään saksofonia.

Familjen – Mitt Bästa Samalla aikakaudella jatketaan ja ymmärrän sanoista vain biisin nimen. Olen aina tuntenut jotain perverssiä mielenkiintoa ruotsinkielistä musiikkia kohtaan.

Salem Al Fakir – Cold Shower Lisää ruotsalaista, mutta sentään englanniksi. Tämä ei tarkoita sitä, että kertiksessä olisi yhtään enempää järkeä: cold shower is a blessing, maybe tomorrow we can answer the question, is cold shower really a blessing?

Fat Freddy’s Drop – Midnight Marauders Ainoa listan oikeasti 90-luvun tuotos. Eräs mystinen graafikko piilotti tämän kultakimpaleen mixteippinsä loppupuolelle vuonna kivi ja heppi. Teipin aloitti Ceebrolistics, hyviä juttuja kaikki.

Lenkkeilyn varjopuolet

Muu liikenne. Kevyenliikenteen väylä käy ahtaaksi, kun vastakkaisesta sunnasta marssii kaksi sauvakävelijää rinnakkain. Vielä hankalampaa on moisen rykmentin ohittaminen takaa päin. Jos reitillesi osuu toinen lenkkeilijä, on molempien vauhti usein sama. Muutaman kilometrin takaa-ajon jälkeen jompi kumpi luovuttaa ja vaihtaa reittiä.

Suolisto. Usein viimeistään lenkin puolivälissä katse rupeaa hapuilemaan sopivaa vessapaikkaa. Kaikki metsiköt on kuitenkin muutettu näkösuojattomiksi puistoiksi, unohtamatta sitä muuta liikennettä. On hieman hämmentävää, kun koiraansa ulkoiluttava yllättää lenkkeilijän pusikosta ulkoiluttamasta itseään.

Ötökät. Aerodynamiikka on pielessä tai jostain muusta syystä pieni eliökunta löytää aina tiensä pääni onkaloihin. Olen herännyt keskellä yötä outoon rapinaan, jonka lähteeksi on hetken ravistelun jälkeen selvinnyt korvakäytävästä pudonnut pieni kovakuoriainen. On virhe hieraista silmiä lenkin aikana, seuraavana päivänä saattaa löytyä puolikas kuoriainen silmäluomen alta.

Kuluminen. Jalkapohjat kovettuvat, nännit arpeutuvat ja nivuset hiertyvät. Maratoonareilta saattavat varpaankynnet irrota. He myös rasvaavat takalistonsa – niin epätoivoinen en kuitenkaan ole. Molemmat polvet ovat enemmän tai vähemmän hajonneet viimeisen vuoden aikana. Viimeistään aikaa lääkärille varatessani alan vakavasti harkita sauvakävelyyn siirtymistä.

Terveellinen elämä turhauttaa

Toukokuun aikana urheilin miltei päivittäin, söin terveellisesti, jätin alkoholin pois sekä pesin hampaat ja naaman asianmukaisilla puhdistusaineilla kaksi kertaa päivässä. En odottanut ihmeitä, mutta lopulta ainoa mikä projektin aikana taisi puhdistua on omatuntoni.

Laihtuminen. Saat parin viikon aikana kadotettua itsestäsi kolme kiloa, mutta se ei näy missään. Elämäsi parhaat juhlahousut eivät vieläkään mahdu päälle, vuosi sitten kylläkin.

Puhtaus. Naamassasi ei ole ikinä ollut näin paljon finnejä. Ehkä se johtuu pääsykokeiden aiheuttamasta stressistä, tai sitten ihonpuhdistukseen tarkoitetut aineet ovat suuri huijaus. Hampaat sentään hohtavat, vievät näppärästi huomion isoilta punaisilta pateilta leuassasi.

Himo. Et oikeastaan koskaan ole himoinnut Lidlin vaniljakreemillä täytettyjä leivonnaisia ym. elintarviketeollisuuden kammotuksia, mutta terveellisen ruokavalion myötä tilanne on hyvinkin toinen. Onneksi kesällä ei mainosteta jäätelöä tai grilliherkkuja.

Mielenrauha. Olet tottunut rentoutumaan lasillisella viiniä iltaisin. Vatsa kurnien huomaat vielä kello kaksi aamuyöllä miettiväsi tabloidisaation yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Pääsykoe-elämää

Kertaaminen. Pyrit neljättä kertaa sisään. Pääsykoekirjassa, jota ei ole muutettu kuuteen vuoteen, on alle 200 sivua. Et enää haluaisi lukea sitä.

Ajan hukkaaminen. Tajuat, että pätevän koulutuksen hankkiminen ja työelämään pääseminen siirtyy vuosi vuodelta eteenpäin.

Epäonnistuminen. Mitä jos? Ikävä kysymys, jota pitäisi mutta ei halua pohtia. Plan B on mainiota kuunneltavaa, mutta ikävää mietittävää.

Odottaminen. Aikaa kokeen ja tulosten välillä vierähtää noin kuusi viikkoa. Mietit jatkuvasti asioita, joita unohdit koetilanteessa. Vai unohditko? Yritä siinä sitten viettää rentoa ja vapaata lomaa, kesätöitäkin pitäisi hankkia.