Pixeli

Ystävänpäivää

Hirveän hyvä viikonloppu

hirvi thumbTällä viikolla alkoivat vuoden ensimmäiset yo-kirjoitukset jo kaksi vuotta lukiolaisia hämmentäneellä tekstitaidolla. Pelkästään näitä blogitekstejä lukiessa huomaa veikeää kieliopin raiskaamista (vai saako lauseita oikeasti aloittaa konjunktiolla), mutta toisaalta puhekielisyys on tosi in. Muistan aikoja kun Toby kirjoitti kaikki tekstinsä pienillä kirjaimilla, koska se näytti hyvältä. Luettavuus voi joskus olla out. Toby myös pohti tätä tekstiä edeltäneen merkinnän kirjoittamisen jälkeen sitä, voisiko mahdollisesti käyttää kappaleet toisistaan erottavia merkkejä (tyyliin Daring Fireball), jotta sattumanvarainen asioiden pohtiminen olisi helpompaa. Miksipä ei.

Nyt kun ehdittiin tottua oikeaan talveen täällä etelässä (kunnon pakkaset ja lumikinokset) niin luontoäiti päätti toisin. Tänäänkin nähty vain kaatosadetta ja harmaata sumua, helmikuussa, ihan oikeesti hei. Ennen pakastimen sulamista kävin kaivamassa autoni kinosten alta pois, ihan huvin vuoksi, mutta toisaalta epäilin vainoharhaisesti valtavien lumimäärien sulavan auton sisätiloihin. On sitä joskus joutunut raaputtamaan ikkunoita niin ulkoa kuin sisältä. 

Aivan kuin en tarpeeksi vainoharhainen olisi niin matkalla ystäväni luo Avara luonto loikkasi eteeni, lauantai kun sattui olemaan. Hirvi on kyllä komea eläin, varsinkin lähietäisyydeltä tutkailtuna. Auton konepellille se ei sentään päätynyt, mutta eläimen menosuunnasta päätellen en olisi niin varma sen kohtalosta. Ystäväni isä on näet lähiruoan ystävä, kirjaimellisesti.

Tein tässä äskettäin elämäni ensimmäisen lehtimainoksen. Tai oikeastaan, ensimmäisen kaupallisen mainoksen ylipäätään. Herää kysymys, millainen olisikaan ei-kaupallinen mainos. Kaikellahan tavoitellaan jonkin sortin tuottoa, oli kyseessä hyväntekeväisyysjärjestö tai poliittinen puolue. Mutta takaisin asiasta kukkaruukkuun: en omaa alan koulutusta enkä edes suurenmoista kokemusta. Onneksi sotkuni näkyvät vain Helsingin Sanomissa ja Huvudstadsbladetissa. Kokonaisen viikon. Joka päivä.

Tämä kaikki egoistinen hössötys ei olisi niin vakavaa ellei kyse olisi niin kalliista muurahaispesän sohimisesta (about 4 euroa per millimetri). Aikaisempien painotöiden kanssa olen saanut reprot ja painotalot sekaisin, mutta lauantaina ilmestynyt lopputulos oli itse asiassa yllättävän selkeä ja onnistunut. Sen sijaan saman projektin toisen graafikon tuotos meni hieman pieleen, osa tekstistä oli liian tummaa ja kuvat epäselviä. Tai sitten olen vain omahyväinen ja vahingoniloinen paskiainen.

Tänään tein ison läjän blinejä, yhtä vankalla kokemuksella kuin lehtimainoksia. Ymmärsin vihdoin miksi kyseessä on kausituote, kuten vappumunkit ja Runebergin tortut. Eihän kukaan niitä voilla kyllästettyjä smetanan, mädin ja suolakurkkujen kanssa nautittavia lättyjä kovin usein jaksa. Kyseessähän on paastoon laskeutumiseen liittyvä herkku. Paaston loputtua on aika ahtaa naama täyteen mignonmunia ja mämmiä. Eläköön kristilliset hömpötykset!

Half done

So, it seems that almost everyone in my family has started blogging. My dad, my sister, my girlfriend, hell, if our cats could write, they’d probably have a profile on livejournal by now. As far as I know, the only ones not blogging are me and my mom, and even that’s history after submitting this post.

The hardest thing for me in blogging, and in many other areas of my life, is finishing. My life is often a sum of half-done, half-complete or almost-started-to-do-that events and projects. I can’t even recount how many times I’ve pledged to Lauri that I’d gather myself to write this blog post, re-design the pixeli.net layout or make my own. My drawings hardly ever see a final, polished version, the t-shirt design I was working on a while back is still on hold, although I’m committed do finishing it one day Zeus damnit! 

But that’s just how it seems to me. Not necessarily how things are. I ‘m not all half-assed.

After all, I did finish school, I did gather the courage to apply for a job – one that I still hold, I ‘m currently in the process of applying for a civil service job and I’m still in a very healthy happy relationship that I believe will stay that way for years to come. Oh and I moved twice during one year (Helsinki and back again :)

So, perhaps my problem in the end isn’t finishing things but instead getting started (as this post clearly demonstrates). 

So my next goal – and with all probability the next unfinished project – will be to make a small comparison between how two very big an popular MMOs take a very different approach to introducing their new users to the service. I’ve already wasted a ton of my trial days not doing anything on both games, but I’ll try to make an effort and plunge deeper into the bowels of these beasts over the week. 

I’m hoping to get the first piece up by the end of the week but don’t hold your breaths.

Puhutaan siitä

pektopahUusi kuu, parta ajettu ja puurot syöty. Tammena sairastettu flunssa on historiaa ja kuntokoulu pian täydessä vauhdissa. Mielenkiintoiseksi yhdistelmäksi on muodostunut hölkkä ja julkinen liikenne, yritän vaihdella hölkkämaisemia menemällä hieman kauemmas. Lenkin pituutta ei tietenkään voi muuttaa.. ei jaksa. Ähihi.

Mutta se julkinen liikenne! Näköjään siitä on tullut elämäni. Erään lenkkiretken paluumatkalla salakuuntelin bussin etuosassa istuvia teinityttöjä. Päättelin matkustajien olevan kännissä, kunnes tajusin kuulevani suomea ja venäjää sekaisin. Toisen tytön poistuttua keskuudestamme (ei sillä tavalla), nousi seuraavalta pysäkiltä joukko suomenruotsalaisia nuoria. Det var vittu kiva juttu det när jag tryckte skaffa lappari och den vitun idiootti kassa valde se mina paperit ja niin edespäin. Jos et kuulosta känniläiseltä, haluaisit.

Itse harvoin kuulostan mediaseksikkäältä edes suomeksi, joten puhelinvastaajaviestin äänittäminen kolmella kielellä on osoittautunut hyvinkin haastavaksi. Helsingforsss, Helsingfurschhh, Helsinngngngnnnnngh.. änhg. *beep* Haluaisin opetella uskottavan jenkkiaksentin, mieluiten itärannikon, news anchor accent you know. Sen avulla voisin kuulostaa neutraalilta ja näsäviisaalta samassa paketissa.

Tämän viikon erehdys oli Oren Lavien albumin ostaminen vain yhden musiikkivideon perusteella, sillä loput kappaleista kuulostavat ylimielisellä ranskalaisaksentilla hönkimiseltä. L’échouer épique. Onneksi Daft Punk ja Justice ovat tyytyneet muiden tekemiin vokaaleihin, ja muistakaa että MGMT on ihku. Ja peskää hampaanne, ihan oikeesti. Aamun junassa on muitakin ihmisiä. *pling*

Uudemmat tekstit >