Pixeli

Sain levyt joita et halua kuunnella

Vatsa toimii ja lenkkeily jatkuu. Ketä edes kiinnostaa vatsani toiminta? Dear Ekiä ehkä, joten lupaan tulevaisuudessakin puhua kehoni toiminnoista. Anyhoo, tässä viimeksi loskaa polkiessani rupesin miettimään kuumaa keskustelua Suomen puolustusvoimista. Ovat suurin kuntokoulu, mutta eivät olekaan, ja nyt siellä laihdutetaan kilpaa. Lähitulevaisuuden kutsunnoissa lynkataan paksuimmat pois, hyväkuntoisia kun on helpompi kuntouttaa.

Perusteena pudotuksiin on nykypäivän tulevaisuuden toivojen huonot tulokset, noin keskiarvoltaan. Coopperin testissä ei enää juosta kolmea kilometriä, ennen ne vielä paskoivat kettinkiä siinä välissä. Mielessäni kuitenkin välähti epäilys päättelyketjun puutteellisuudesta: entä jos huono kuntoarvio ei ole syy, vaan seuraus. Ennen omaa palvelusta tuli kuultua, kerran jos toisenkin, että coopperista kannattaa hankkia huono tulos. Jalkapuoleksi tekeytyminen takaa pääsyn heikompien ryhmään, johon ei kohdisteta suuria fyysisiä odotuksia.

Tarkoittaako tämä nyt sitä, että heikko ei ole kunto vaan moraali? Nykypäivän nuoret kyllä juoksevat, tosin vasta silloin kun koulun käytävillä riehuu ammuskelija. Onneksi ammuskelijoita varten on armeija. Mutta minne pääsevät huonokuntoiset kouluammuskelijat?

Caturday mixtapes

Hyvää kuunneltavaa on ajautunut hiljaisten ääniaaltojen satamaan. Reginan kukoistavat tanssitahdit, E-Z Rollersien rento ysäribasari, Ane Brunin värisyttävän mainio masennus. Leffoista en tiedä, vaikka Oscar-ehdokkaita olisi katsottavana. Onneksi Lostin uusin tuotantokausi palaa juurilleen ja tekee torstain miltei jokaisen viikon kohokohdaksi (kertoo varmasti elämäni tylsyydestä jotain..)

Spotify vihdoin ja viimein sai sieluni enkä vieläkään tiedä mitä palvelulla oikein tekisin. Löytyy sieltä toki ilmaista musiikkia, voi kaivaa silmiä ja puhkoa tikulla vanhoja. Ongelmalliseksi muodostuu kuitenkin tottuminen iTunes Storeen ja 30 sekunnin näytteisiin. Kuka haluaa kuulla menneisyyden traumoja yhtään kauempaa? Ja ne maarajoitukset, levy-yhtiöt kiss my ass.. YouTuben rajoituksista puhumattakaan. Internet olkoon oma maansa.

Sadventures

Koin hetki sitten elämää suurempaa yhteyttä erääseen lapsuudestani tuttuun yhteiskuntakriittiseen vandaaliin. Tarkemmin sanottuna Peppi ajatteli usein olleensa sorrettu pitkien tossujensa kuluttaja, sillä hänellä ei ollut koskaan mahdollisuuksia lomailla. Vain koululaiset tai työllistetyt saivat kaikenmaailman lomia. Ja Peppi Pitkätossu ei kouluissa käynyt, joten tappio vapaapäivien suhteen oli taattu.

Ajatus lomailusta tuntuu tosin ahneelta kun olen itse saavuttamassa pepinomaisia mittasuhteita opiskelujeni suhteen. Periaatteessa minun ei tarvitsisi enää kävellä koulujen ovista sisälle. Silti minullakin oli hiihtoloma. Ihka oikea loma.

Käytin viikon Etelä-Suomen sisäiseen maakuntamatkailuun sekä satunnaiseen liehakointiin. Koin vallankumouksellisia hetkiä Hyvinkään metropolin sykkeessä. Nautin lama-ajan pienistä iloista matkustamalla Riihimäelle – Suomen kauniin pääsiäiskaupungin katveeseen, vain hintaan 2,30€! Karkeloin liikennevaloista vapaalla Rajamäellä niin, että kylänraitilla kaikui! Söin makaronilaatikkoa, koin vuoden -91 Opel Kadettin avointen ikkunoiden kautta puhaltelevia pohjoismaalaisia tuulia! Elin vähän!

Huomenna kun palaan takaisin viiden viikkotunnin harmaaseen arkeen, muistelen vielä päiviä elämyksien syleilemää hiihtolomaani. Ainakin ensi lomaan asti. Ja huolimatta siitä ettei kulunut viikko eronnut millään tapaa tavallisista viikoistani, niin haluan kiittää kaikkia siihen osallistuneita tasapuolisesti.

Lopuksi palaan vielä takaisin Peppiin. Nimittäin hänellä ei ehkä ollut lomia saatika työpaikkaa tai opinahjon säätelemää elämää, mutta hän oli melko varakas yhdeksänvuotiaaksi. Mikäli hänellä olisi ollut lomia, niin en epäile etteikö hän olisi irtisanonut itseään oravanpyörästä varaamalla vaikkapa lentolipun jonnekin päin Aasiaa, Amerikkaa, Afrikkaa tai Australiaa. En tiedä koska seuraava lomani on, mutta annan oikein mielelläni tilinumeroni, mikäli tunnette tarvetta osoittaa nykyajan keinoin lähimmäisen rakkauttanne.

Asioimassa

Bop them all!Kerron jotain mitä et varmastikaan halua tietää. Olen löytänyt riukujen riemun, tilapäisen vessan taidon. Säännöllisen epäsäännöllinen lenkkeilyharrastukseni on ollut alusta alkaen vatsan kanssa taistelemista, niin ulkoa kuin sisältä. Jossain vaiheessa lenkkipolulle lähtö alkoi muistuttamaan koiran ulkoiluttamista (ja se koira olen minä). “Activia auttaa!”, huudahtaa Paula Koivuniemi takarivistä. No ei se nyt vaan auta.

Rytmistä siinä kait on kyse. Jalat ja suolisto ovat vain sattuneet valitsemaan saman päivän toiminnalleen. Vuorokausirytmiä pitäisi sekoittaa ihan vain piruuttaan. Sunnuntain ja maanantain välisen Oscar-gaalan valvominen vaatii veronsa, vaikka viime vuoden perusteella en ohjelmasta paljoa menettäisi toinen silmä suljettuna. Todennäköisesti shown käynnistyttyä vatsakin käynnistyy.

Tänään olisin voinut turhautua monesta asiasta, ja turhauduinkin. Universumin mystiset voimat toivat esiin pakkomielteen mööbleerata, vaikka en edes tiennyt mitä siirtäisin ja mihin. Kahden tunnin kalujumpan (ei sellaisen) lopputuloksena tv-taso ja nojatuoli vaihtoivat paikkaa keskenään.

Sen sijaan tarkoitukseni ei ollut muuttaa mitään kun vanhempieni luona yritin selata nettiä PC-vanhuksella (7 vuotta, on se jotain). Yhtäkkiä koneelle ilmestyy troijalainen, jota en yli vuosikymmenen gladiaattorikokemuksella kykene poistamaan. Tuholainen ei sinänsä edes tuhoa mitään, kunhan vain vilauttelee tekstejä ilmoituspalkissa (antivirussoftan mainoksia tietty). Rekisterin ja järjestelmähallinan satunnaisen puukottamisen jälkeen hautasin sotakirveeni ja luovutin. Kotiin päästyäni miltei halasin Macintoshiani.

Muutama tunti ennen gaalan alkamista istun “asioimassa” ja luen Imagen artikkelia “suuresta hädästä”. Vessaa vetäessäni saan sen tukkoon. Mieleeni pulpahtaa moni asia, enimmäkseen ironia, sekä syvä kaipuu lenkkipolulle.

Told you so

Ok.

So I never wrote that piece comparing two MMOs to each other. Truth be told, I had a hard time gathering any kind of real enthusiasm towards either of them and both of the trials ran out.

One was a massive space odyssey  taking place in a bleak distant future where the human race has long ago broken it’s bonds to our home planet and has spread out across the universe only to find itself  waging war against no other than itself – again. The other a massively popular magical land of green orcs and mighty men and the whole cast of other utterly cliché fantasy creatures from anywhere in between. I’m talking of course about Eve Online and WoW.

From the few hours of actual gameplay I got out of Eve and  the measly half-an-hourish I spent with WoW, I left feeling mostly bored and thinking: “What’s the point?”.

But then again, who am I to judge.

Maybe later on I’ll return to these mammoths, and find out what all the buzz and excitement is about but at the moment I think I’ll save my energy for more important things. Like applying for school, finding a civil service place.. and owning your asses on Gears of War 2.

Pelit ja pensselit

ohjainkaavioNo niin. En yleensä pidä asioiden myöntämisestä, mutta menkööt. Löysin urheilupelin jota haluan pelata toistekin. Tai oikeastaan Toby löysi, ja olen toki vannounut Wii Tenniksen pelaaja, mutta se onkin enemmän urheilupeli. Toisaalta jos Nintendo ikinä tekisi jääkiekkopelin, lopputulos voisi yhtä hyvin olla NHL Arcade.

Bobbleheadeista koostuvien joukkueiden nopeatempoinen taitoluistelu on periaatteessa kiekkoilua ilman sääntöjä. Toimivaksi koettu taktiikka on maalivahdin kamppaaminen toisen pelaajan kampatessa puolustusta ja kolmannen laukoessa kiekkoa ylämummoon. Eläkeläiset voi myös jättää rauhaan käyttämällä taklaamisesta saatavia erikoisapuja, kuten oman hahmon suurentamista, nopeuttamista tai vastustajan maalivahdin kutistamista.

Viikonloppuna koetun urheiluhurmoksen ohessa sain myös urheiluvammoja. En ole tottunut Xbox360:n ohjaimeen, jonka seurauksena vasen peukalo koki rajun yhteenoton ohjaintatin kanssa. Tobyn mielestä ohjain on kuitenkin parempi kuin Pleikkareiden, mutta ainakaan itse en tiedä kenenkään rasittuneen Sixaxiksesta. Myönnän, jälleen kerran, että varsinkin PS3:sen ohjain ilman värinää on olemattoman kevyt. Kaikkeen kuitenkin tottuu, ehkä myös Microsoftin aikeisiin tuhota peukaloni.

Vajaan viikon kuluttua juhlitaan elokuvavuotta 2008 jakamalla kultaisia miehiä ja pitämällä ylipitkiä puheita joiden päälle soitetaan orkesterimusiikkia. Kiusallisia tähtihetkiä seurataan kanavalla #oscarvalvojaiset @ IRCnet. Valvojat löytää myös naamakirjasta. Ja onhan siellä myös Pixeli.

< Vanhemmat tekstit